Tämän lauman johtaja olen minä, Sini. Koirien lisäksi perheeseeni kuuluu avopuolisoni Jari ja poikamme Wiljami ja Jalmari. Olen syntynyt vuonna 1983 Sulkavalle, missä asuin 20 ensimmäistä vuotta elämästäni. Perheessäni on ollut aina koiria. Isäni on suvun perinteen mukaisesti harrastanut koko ikänsä metsästystä ja tästä syystä perheessämme on ollut useita ajokoiria. Muutama sekarotuinenkin kodin vahtija/seurakoira on vuosiin mahtunut. Lapsuuteeni kuului mummolan maatila kaikkine eläimineen ja kotona oli koirien lisäksi kissoja, undulaatteja, kaneja, kanoja ja joskus sikojakin.
Ensimmäinen koirani oli aikuinen kodinvaihtaja, sekarotuinen Teri. Vuosi oli 1995. Hyvin pian kävi ilmi, että Teri vihasi toisia koiria niin paljon, että olisi ne tavoittaessaan tappanut. Teri sai uuden kodin paikasta, jossa sai olla ainoana koira. Toinen koirani oli suomenpystykorva Roope, joka oli meillä pennusta alkaen. Roopella oli metsästysviettiä vain oravia kohtaan, joten hän toimitti vahtikoiran virkaa.
skannaa0002.jpg
skannaa0001.jpg
               Teri                                                                        Roope
Yläasteen päätösvuonna päätin ottaa itselleni ”sisäkoiran”. Päädyin amerikancockerspanieliin ja niinpä perheeseemme liittyi Peipolan Wild Cowboy, kotoisammin Vili. Muuttaessani pois vanhempieni luota Vili oli hetken mukanani, mutta eroahdistus oli poissaollessani niin kova, että Vili palasi maalle.  7-vuotiaana puhjennut epilepsiakaan ei herraa hidastanut. Vili sai elää koko pitkän elämänsä maalla vapaudesta nautiskellen.
Opiskelut alkoivat Elimäellä ja etsin jo kuumeisesti uutta koiraa. Olin vuosien varrella käynyt usein katselijan roolissa näyttelyissä ja kerta toisensa jälkeen löysin itseni landseerien kehän luota. Ei siis ollut ihme, että päädyin ottamaan mustavalkean jätin. Muutaman mutkan kautta elämääni saapui Oona. Oona oli suurisydäminen nallukka, joka sai elää pitkän ja terveen elämän. Yhteinen matkamme sisälsi vuodet kahdestaan maailmalla, sekä perhe-elämän lasten ja muiden eläinten kanssa. Oona oli todellinen aarre, niin avoin, sopeutuvainen ja kaikkia rakastava.  
Unelma mäyräkoirasta toteutui sen jälkeen, kun asetuimme aloilleen nykyiseen kotiimme 2009. Pienen etsimisen jälkeen löysimme Iiriksen. Hänen jälkeensä tuli Edwin, ja sitten kotiin jäi omista pennuistamme Viljo ja viimeisimpänä Tyyne. Edwin asuu nykyisin vanhempieni luona maalla Topin kanssa, meidän pieni sivulaumamme.
Kaikki mäyräkoirat ovat todella suuria persoonia.  Hienointa niissä on niiden energisyys, iloisuus ja monipuolisuus. Valitessani mäyräkoiraa, haaveilin joskus aloittavani kasvatustyön. Kävin kasvattajakurssin ja allekirjoitin kasvattajasitoumuksen helmikuussa 09. Kennelnimen sain vuoden 2009 lopulla. Kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista, samoin kuin koiramäärämme kotona. Jokainen koira on meille perheenjäsen ja yksilö, joka tarvitsee oman aikansa ja huomionsa.  Kasvatustyössäni terveys menee kaikin edelle ja tavoitteena on saada aikaan iloisia ja moneen menoon sopivia mäyrinkäisiä. Jalostuksessa käyttämäni koirat ovat aina PEVISA:n mukaisesti tarkastettuja, selkäkuvattuja ja kaikin puolin terveitä koiria. Mikäli harkitset oman mäyräkoiran hankintaa, olet tervetullut meille tutustumaan laumaamme.
       

esittelymina                                                            

   Tervetuloa kotisivuillemme!

 

           -Sini-