Näiden koirien mammana häärin minä, Sini. Koirieni lisäksi perheeseeni kuuluu avopuolisoni Jari ja poikamme Wiljami. Olen syntynyt vuonna 1983 Sulkavalle, missä asuin 20 ensimmäistä vuotta elämästäni. Perheessäni on ollut aina koiria. Isäni on suvun perinteen mukaisesti harrastanut koko ikänsä metsästystä ja tästä syystä perheessämme on ollut useita ajokoiria. Muutama sekarotuinenkin kodin vahtija/seurakoira on vuosiin mahtunut. Lapsuuteeni kuului mummon maatila kaikkine eläimineen, jossa vietimme paljon aikaa veljeni kanssa lomillamme. Siellä sain purkaa hoivaamisviettiäni lehmiin, koiriin ja kissoihin. Kotona meillä on ollut koirien lisäksi kissoja, undulaatteja, kaneja, kanoja ja joskus sikojakin, jotka sitten päätyivät joulupöytään.

Sain ensimmäisen oman koirani, Terin v. 1995. Teri oli sekarotuinen ja hyvin kookas koira. Teri tuli meille, koska iäkäs pariskunta ei pystynyt enää huolehtimaan siitä. Hyvin pian kävi ilmi, että Teri vihasi toisia koiria niin paljon, että olisi ne tavoittaessaan tappanut. Teri sai uuden kodin paikasta, jossa sai olla ainoa koira. Toinen koirani oli suomenpystykorva Roope, joka oli meillä pennusta alkaen. Roopella ei ollut metsästysviettiä, kuin oravia kohtaan, joten hän toimitti vahtikoiran virkaa.

               Teri                                                                        Roope

Yläasteen päätösvuonna päätin ottaa itselleni ”sisäkoiran”, isäni vastusteluista huolimatta. Päädyin amerikancockerspanieliin ja niinpä perheeseemme liittyi Peipolan Wild Cowboy, kotoisammin Vili. Muuttaessani pois vanhempieni luota, Vili oli hetken mukanani, mutta ikävöi niin kovin päivisin perääni, että oli viisainta viedä Vili takaisin Kuhakoskelle. Siellä hän on saanut kulkea koko elämänsä vapaana ja nauttia ainoana sisäkoirana olostaan kissojen kaverina. Vili täytti tässä kuussa kunnioitettavat  11 vuotta. Vanha herra on edelleen hyvässä kunnossa, vaikka sairastaa epilepsiaa. Tietty vanhuus on tuonut mukanaan mm. kuulon heikkenemistä ja ajoittaista takapään kangistumista, mutta se kuuluu asiaan. Lenkillä lähdettäessä Vili on aina valmiina ja haluaa mennä aina lauman kärjessä, näyttäen tietä nuoremmilleen. Vili on todellinen aarre!

Vili pilkillä

Opiskelujeni alettua Elimäellä, etsin jo kuumeisesti itselleni uutta koiraa. Vajaa vuosi siinä vierähti pelkästään kissojen kanssa ja kyllähän se oli aika outoa aikaa, kun olin tottunut aina koiriin ympärilläni. Olin vuosien varrella käynyt usein katselijan roolissa näyttelyissä ja kerta toisensa jälkeen löysin itseni landseerien kehän luota. Ei siis ollut mikään ihme, että päädyin juuri tähän kyseiseen rotuun ja muutaman mutkan kautta elämääni saapui Oona. Oona on elänyt kanssani niin onnellisina kuin heikkoinakin hetkinä. Oona on sydämeltään vähintään yhtä suuri kuin kooltaankin. Parempaa ”matkakumppania” ei ole olemassakaan, en voisi kuvitella elämääni ilman häntä!

Elämä kulkee eteenpäin, minun ja Oonan perheeseen liittyi nykyinen avopuolisoni. Opiskelut oli saatu siltä erää päätökseen, löysin ihanan työpaikan ja ostimme oman talon. Tuli hyvä hetki toteuttaa unelmani omasta mäyräkoirasta. Pienen etsimisen ja jälleen sattumien kautta löysimme Iiriksen. Puolitoista vuotta Iiriksen jälkeen tuli aika ottaa ”yksi vielä”, eli Edwin. :) Molemmat mäyräkoiramme ovat todella suuria persoonia ja ehkä vähän lellittyjäkin.  Hienointa niissä on niiden energisyys, iloisuus ja monipuolisuus. Edwinin saapumisen jälkeen meille syntyi poikamme Wiljami ja tällä hetkellä tämä kokoonpano tuntuu hyvältä. Ei sovi unohtaa tästä ryhmä-rämästä myöskään kissaamme Sylviä. Hän on loistopakkaus!

Työskentelen ammatikseni lastensuojelu alalla lasten – ja nuorten kanssa. Se on ehdottomasti minun unelma-alani. Niin paljon kuin työtäni rakastankin, on se ajoittain melko raskasta. Tästä syystä kaikki harrastukseni ovat sellaisia, joissa voin nollata itseni ja keskittyä vain olennaiseen. Koirien lisäksi käyn rääkkäämässä itseäni CMS-kuntokeskuksessa, kesäisin käyn ampumaradalla ampumassa ja Sulkavalla käyn metsästämässä lintuja ja jäniksiä.

Valitessani mäyräkoiraa, haaveilin joskus aloittavani kasvatustyön. Kävin kasvattajakurssin ja allekirjoitin kasvattajasitoumuksen helmikuussa 09. Kennelnimen sain 09 vuoden lopulla. Iiris on osoittanut olevansa sopiva kasvatustyön aloittamiseen ja niinpä hän parhaillaan hoivaa Sinisen Hetken ensimmäisiä vauvoja.  Kasvatustyöni tulee olemaan hyvin pienimuotoista, samoin kuin koiramäärämme kotona. Jokainen koira on meille perheenjäsen ja yksilö, joka tarvitsee oman aikansa ja huomionsa.  Kasvatustyössäni arvostan eniten terveyttä, sekä iloista ja avointa luonnetta. Pyrin kasvattamaan rakenteeltaan terveitä ja rotutyypillisiä mäyräkoiria, jotka soveltuvat moniin harrastuksiin, kuten mäyräkoiran kuuluukin. Pitkän linjan haaveena on lisätä minipitkisten metsästysviettiä. Jalostuksessa käyttämäni koirat ovat aina PEVISA:n mukaisesti tarkastettuja ja aikomukseni on myös kuvauttaa omien koirieni selät mahdollisten kalkkeumien toteamiseksi.

   Tervetuloa kotisivuillemme!

        Nastolassa 29.1.2010      

           -Sini-